Toimituksen ominaisuudet

Merikuljetukset ovat kansainvälisen kaupan tärkein kuljetusmuoto. Yli kaksi kolmasosaa kansainvälisen kaupan kokonaisvolyymista, suurin osa maani tuonti- ja vientitavaroista kuljetetaan merikuljetuksissa. Merikuljetusten etuja ovat suuri määrä, alhaiset toimituskustannukset ja laajat vesiväylät. Nopeus on kuitenkin hidas, navigointiriski korkea ja navigointipäivämäärä ei ole helppo olla tarkka, mikä on sen puutteita.

Laivojen toimintatavan mukaan merikuljetukset voidaan jakaa linjakuljetuksiin ja tilauskuljetuksiin.

Linjaliikenne

a. Linjaliikenteen ominaisuudet: (l) Linjaliikenteellä on kiinteä aikataulu, reitti, käyntisatama ja suhteellisen kiinteä rahtihinta; (2) Linjarahti sisältää lastaus- ja lastinpurkumaksut, joten linjalaivan lastaus ja purkaminen satamassa on aluksen vastuulla; (3) Linja-aluksella kuljetettavan rahdin määrä on joustava ja lastin omistaja voi varata tilauksesta tilauksen, joka soveltuu erityisen hyvin yleislastin ja konttirahdin kuljetukseen.

b. Linjarahti.

Linjarahtia säätelee linjarahtitaulukko sisältäen perusrahdin ja erilaiset lisämaksut. Perusrahti on jaettu kahteen luokkaan: toinen on perinteiset kappaleiden ja sekalaisten lähetysten rahtimaksut; toinen on konttien rahtihinnat. Päivittäistavaroista peritään myös tavaran hintaan tai kappalemäärään perustuvat rahtimaksut. Pienarvoisen irtolastin osalta rahtihinnasta voidaan neuvotella aluksen ja lastin välillä.

Linjarahtissa on monia lisämaksuja, mukaan lukien; ylipituuslisä, ylipainolisä, valitse purkamissataman lisämaksu, vaihda purkamissataman lisämaksu, polttoainelisä, sataman ruuhkamaksu, kiertotiemaksu, jälleenlaivauslisä Maksut ja suorien lentojen lisämaksut.

Kontin kuljetuskustannuksiin tulee sisällyttää yllä mainittujen toimituskulujen lisäksi myös niihin liittyvät palvelumaksut ja laitteiden käyttömaksut.

Lisäksi linjayhtiö sekoittaa eri tavaroita samassa paketissa ja veloittaa rahdin korkeamman maksun perusteella. Jos saman lipun paketti on erilainen, myös laskutustaso ja standardi ovat erilaiset. Mikäli lähettäjä ei ilmoita bruttopainoa ja tilavuutta eri pakettien mukaan, veloitetaan koko lipun rahti korkeamman hinnan mukaan. Samassa konossementissa on enemmän kuin kaksi tyyppiä. Eri rahtinimistä, jos lähettäjä ei ilmoita bruttopainoa ja tilavuutta erikseen, veloitetaan korkeampi lasku.

Tilauskuljetukset

Rahtaus tarkoittaa koko aluksen rahtausta. Rahtausmaksut ovat halvempia kuin linja-autot, ja suoria reittejä voidaan valita, joten irtolastit tilataan yleensä kuljetuksia varten. Rahtaamiseen on pääasiassa kaksi tapaa, nimittäin kiinteä matka ja aikarahtaus.

1. Suunniteltu rahtaus. Aikataulurahtaus on matkoille perustuva rahtausmenetelmä, joka tunnetaan myös nimellä matkarahtaus. Varustamon tulee suorittaa lastin kuljetustehtävä rahtaussopimuksessa määrätyn matkan mukaisesti ja vastata aluksen toiminnasta ja hoidosta sekä matkan aikana aiheutuvista erilaisista kuluista. Matkarahtikirjan rahti lasketaan yleensä lähetettyjen tavaroiden määrän mukaan, ja osa lasketaan matkan charter-määrän mukaan.

Molempien rahtaussopimuksen osapuolten oikeudet ja velvollisuudet määrätään rahtaussopimuksessa. Matkarahtauksen yhteydessä sopimuksessa tulee mainita, vastaako alus lastin lastaus- ja purkukustannuksista satamassa. Jos alus ei ole vastuussa lastaamisesta ja purkamisesta, sopimuksessa on määrättävä lastaus- ja purkuaika tai -hinta sekä vastaavat seisonta- ja lähetysmaksut. Jos vuokralainen ei suorita lastaus- ja purkutoimenpiteitä määräajassa. Laivanvarustajalle matkan viivästymisestä aiheutuneiden menetysten korvaamiseksi laivanvarustajalle on maksettava tietty sakko eli seisokki. Jos rahtaaja suorittaa lastaus- ja purkutoimenpiteet etukäteen, alus maksaa rahtaajalle tietyn bonuksen, jota kutsutaan lähetysmaksuksi. Lähetysmaksu on yleensä puolet seisonnasta.

2. Säännöllinen charter. Aikarahtaus on tapa vuokrata laiva tietyksi ajaksi. Sitä kutsutaan myös aikakirjaksi. Laivaosapuolen on annettava merikelpoinen alus sopimuksessa määrätyn vuokra-ajan kuluessa ja maksettava merikelpoisuuden ylläpitämisestä aiheutuvat kulut. Tänä aikana rahtaaja voi edelleen lähettää ja valvoa alusta itse määrätyllä laivausalueella, mutta hän vastaa erilaisista käyttöprosessiin liittyvistä kuluista, kuten polttoainemaksusta, satamamaksusta sekä lastaus- ja purkumaksusta.